Neh 2 | FinSTLK2017 | STEP | Niisan-kuussa, kuningas Artahsastan kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena, kun viini oli hänen edessään, minä otin viinin ja annoin kuninkaalle. Kun en ollut ennen ollut hänen edessään murheellisena,

Nehemiah 2

Nehemia saa luvan lähteä Jerusalemiin

1 Niisan-kuussa, kuningas Artahsastan kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena, kun viini oli hänen edessään, minä otin viinin ja annoin kuninkaalle. Kun en ollut ennen ollut hänen edessään murheellisena, 2 kuningas sanoi minulle: "Miksi olet niin murheellisen näköinen? Ethän vain ole sairas, sinulla on varmaan jokin sydämen suru." Silloin pelästyin kovin,

3 mutta sanoin kuninkaalle: "Eläköön kuningas ikuisesti. Kuinka en olisi murheellisen näköinen, kun kaupunki, jossa isieni haudat ovat, on autio ja sen portit on tulella poltettu?"

4 Kuningas sanoi minulle: "Mitä sinä siis pyydät?" Rukoilin taivaan Jumalaa 5 ja sanoin kuninkaalle: "Jos kuningas hyväksi näkee ja jos olet mieltynyt palvelijaasi, lähetä minut Juudaan, siihen kaupunkiin, jossa isieni haudat ovat, se jälleenrakentamaan."

6 Kuningas kysyi minulta kuningattaren istuessa hänen vieressään: "Kuinka kauan matkasi kestäisi ja milloin voisit palata?" Kun siis kuningas näki hyväksi lähettää minut, ilmoitin hänelle määräajan. 7 Sanoin kuninkaalle: "Jos kuningas hyväksi näkee, niin annettakoon mukaani kirjeet Eufrat-virran tuonpuoleisen maan käskynhaltijoille, että he sallivat minun kulkea sen kautta perille Juudaan asti, 8 samoin kirje Aasafille, kuninkaan puiston vartijalle, että hän antaa minulle hirsiä temppelilinnan porttien kattamista varten sekä kaupungin muuria ja sitä taloa varten, johon menen asumaan." Silloin kuningas myönsi minulle sen, koska Jumalani hyvä käsi oli päälläni.

9 Kun tulin Eufrat-virran tämänpuoleisen maan käskynhaltijoiden luo, annoin heille kuninkaan kirjeet. Kuningas oli lähettänyt kanssani sotapäälliköitä ja ratsumiehiä. 10 Mutta kun hooronilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia sen kuulivat, he pahastuivat kovin siitä, että oli tullut joku, joka toimi israelilaisten parhaaksi. 11 Tultuani sitten Jerusalemiin ja oltuani siellä kolme päivää 12 nousin yöllä ja muutamat miehet kanssani ilmoittamatta kenellekään, mitä Jumalani oli pannut sydämeeni ja määrännyt tehtäväksi Jerusalemille. Eikä minulla ollut mukanani muuta juhtaakaan kuin se juhta, jolla ratsastin. 13 Lähdin yöllä Laaksoportista Lohikäärmelähteelle päin ja Lantaportille ja tarkastelin Jerusalemin maahan revittyjä muureja ja sen tulella poltettuja portteja. 14 Kuljin eteenpäin Lähdeportille ja Kuninkaanlammikolle, mutta siellä ei ollut juhdalla, jonka selässä istuin, tilaa päästä eteenpäin. 15 Menin yöllä laaksoa myöten ylöspäin ja tarkastin muuria. Sitten palasin taas Laaksoportin kautta ja tulin takaisin. 16 Mutta esimiehet eivät tietäneet, mihin olin mennyt ja mitä tein, sillä en ollut vielä ilmaissut mitään kenellekään, en juutalaisille, en papeille, ylimyksille, esimiehille enkä muille, joiden oli oltava mukana siinä työssä.

17 Mutta nyt sanoin heille: "Te näette, missä kurjuudessa olemme, kun Jerusalem on autio ja sen portit tulella poltetut. Tulkaa, rakentakaamme uudestaan Jerusalemin muuri, ettemme olisi enää häväistyksen alaisia."

18 Sitten kerroin heille, kuinka minun Jumalani hyvä käsi oli ollut päälläni ja myös mitä kuningas oli minulle sanonut. He sanoivat: "Nouskaamme ja rakentakaamme." Niin he saivat rohkeuden käydä käsiksi tähän hyvään työhön.

19 Mutta kun hooronilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia ja arabialainen Gesem sen kuulivat, he pilkkasivat meitä, osoittivat meille halveksumistaan ja sanoivat: "Mitä te siinä teette? Kapinoitteko te kuningasta vastaan?"

20 Vastasin ja sanoin heille: "Taivaan Jumala on antava meille menestystä, ja me, hänen palvelijansa, nousemme ja rakennamme. Mutta teillä ei ole mitään osuutta eikä oikeutta Jerusalemiin, eikä muistonne ole siellä pysyvä."